Laiskuus on lahja

Tää lomailu on niin kauheen rankkaa, etten oo jaksanu kirjotella tänne... tai sitte oon ollu vaan saamaton. ken tietää. Loma on joka tapauksessa jo lopuillaan. Huomenna napataan rinkat selkään ja suunnataan täältä Koh Changin saarelta vikaan päämääräämme, Bangkokiin muutamaks päiväksi ennen kotiin lähtöä.

        Viimeks taisin kirjottaa tänne, ku oltiin vielä Koh Sametin saarella Thaimaassa... ja vaikka tää saari, missä nyt ollaan ja toi Koh Samet on aika vierekkäin ni ei me suinkaan täällä suunnilla olla ihan koko aikaa oltu. Käytiin Kambodzassa ja Vietnamissa mutka, mistä laittoin aikasemmin jottain kuviakin. Kambodza ei tehny muhun mitään kovinkaan suurta vaikutusta. Siellä oli tosi sotkusta ja mihinkään et päässy ilman, että miljoona kaupustelijaa ois yrittää myydä sulle suurinpiirtein vaatteitansakki. Toisaalta se on aika karua kateltavaa, miten paikalliset ihmiset siellä asuu, pienissä epämääräisen näköisissä tönöissään, keskellä luxushotelleita. 

        Siem Reap oli melko iso kaupunki, mutta hirveen sekava ja sotkuinen. Sieltä tehtiin myös retki Angkor Watiin, joka on kai kans oma kaupunki, missä oli paljon (ehkä liikaakin?) temppeleitä, joita sitte kierreltiin katsomassa melkeen 6 tuntia oman tuktuk-kuskin johdatuksella.  Olihan ne ihan hienoja, mutta muutaman tunnin kiertelyn jälkeen kaikki vaan alko näyttää aika samalta. Erimuotoisia ja -kokoisia kivirykelmiä mun silmille, mutta koska siihen paikkaan myytiin jopa viikonki lippuja ni kai jotku ymmärtää niitä rykelmiä vähä paremmin entä me :D Meille toi yks päivä oli kuitenki ihan riittävä.

        Siem Reapista otettiin yöbussi, joka oli muuten aika luxus (varsinki, ku tämmöset mun ja Henkan kokoset tapit mahtu nukkuu niissä pedeissä suurinpiirtein poikittainkin) Sihanoukvilleen, missä vietettiin merestä ja hiekkarannasta nauttien muutama päivä. Sihanoukville oli kaupunkina ehkä asteen Siem Reapia siistimpi ja viihtyisämpi, mutta sielläki sai kyllä hätistellä kaupustelijoita ja tuktuk-kuskeja kintereiltään.  Kambodzassa ei siis taidettu viihtyä ku 4 tai 5 päivää, ennen ku suunnattiin Vietnamin puolelle Ho chi Minh cityyn, joka tuntuki sitte aika taivaalta Kambodzan kaupunkien jälkeen. HCM oli siisti 9miljoonan ihmisen ja liian monen mopon suurkaupunki. Tienylitys oli oma operaationsa ja ainut keino selviytyä hengissä tosiaan oli kävellä tasaista vauhtia, sulkea silmät ja esittää ettei huomaa kymmeniä erisuunnista lähestyviä mopoja. Ei edes aiheutettu mitään kaaosta, eikä jääty yhdenkään mopon alle. Huh!

        Tuon suurkaupungin lisäksi tutustuttiin vietnamissa Mekong-joessa sijaitseviin muutamaan saareen. Nähtiin kuinka paikalliset valmisti kookoskarkkeja, saatiin maistella niitä ja monia eksoottisia hedelmiä, rohkeimmat retkeläiset (me ei Henkan kans lukeuduttu nuihin...) sai pidellä hullun isoa, limaisen näköistä ja pelottavaa käärmettä harteillaan ja kuunneltiin myös jotain paikallisten musiikkiesitystä. Retki oli ehkä jossain määrin pettymys, koska ootin, että opas ois kertonu meille jotain Vietnamilaisesta kulttuurista ja elämäntavoista, mutta saatiin lähinnä kuulla, kuinka köyhä maa Vietnam on ja kuinka kamala historia varjostaa ihmisten elämää. En toki vähättele niiden historian kamaluutta, mutta oltiin sodan kauheuksista jo tietoisia, kun oltiin aikaisemmin vierailtu sotamuseossa. Museossa oli paljon kuvia sodan ajoilta ja ihmisistä, jotka on saanu kärsiä mm. sodassa käytettyjen myrkkyjen seurauksista. 

              Vietnamista suunnattiin sitte takas Thaimaaseen. Tosin yövyttiin matkalla Cambodzassa Phnom Pehnissä, joka yllätti kyllä siisteydellään ja viihtyisyydellään. Kaupungin läpi virtaavan joen rannassa nautittu illallinen jätti mulle oikein mukavan kuvan tosta kaupungista, vaikka me ei siellä viivyttykkään yhtä yötä pidempään. Thaimaaseen päästyämme suunnattiinki sitte tänne Koh Changin saarelle, missä ollaan vietetty nyt aika kauan aikaa. Oltiin lauttasatamasta varattu meille eka yö jostain random paikasta lonely beachiltä. Siinä bungalowssa yöpyminen vaati kuitenkin niin paljon erähenkisyyttä, että jo seuraavana aamuna lähettiin ettiin uutta majotusta. Päädyttiinki vähä kalliimpaan, vuoren rinteellä sijaitsevaan, merinäköalalla varustettuun bungalowhun. Se mökkeröinen oli täydellinen majoitus ensimmäisen yön, kunnes seuraavana iltana, ku palattiin illalliselta, meitä oli vastassa ROTTA. nii siis siellä meiän mökissä, sisällä!!! Ei ollaan varmaan koskaan Henkan kanssa kumpikaan pakattu nuin nopeaa. Lyötiin kamat rinkkoihin, rinkat selkään ja marssittiin respaan vaatimaan jotain rotta vapaata yöpaikkaa seuraavaks yöksi. Pienen neuvottelun jälkeen päästiin nukkuun hotellihuoneeseen ja oltiinki enemmän ku tyytyväisiä ja salaa ehkä ilosiakin rotta-episodista. ...päästiin vähä luxuksen makuun ja oltiin muutama yö lisää siellä hotellissa :P

        Lonelybeachillä viihdyttiin 5 yötä, nautiskeltiin uima-altaasta, merinäköalasta ja hintaan sisältyneestä buffet-aamiaisesta. Sieltä siirryttiin sitte tänne White sand beachille, missä ollaan pitäydytty aika lailla samassa kaavassa, uima-altailua, buffet-aamiaista, laiskottelua ja merenranta kävelyjä. Muutaman sateisen päivän innoittamana mentiin myös Thai-kokkauskurssille. Vietettiin päivä upeissa maisemissa ja hyvässä opissa kokkaillen. Päivän aluksi suunniteltiin, mitä kokataan ja sitte päivän mittaa valmistettiin ja syötiin montaa eri ruokalajia.  Kaikki ruuat oli tosi hyviä ja hotellille päästyämme mahat oli enemmän ku täynnä. ...toivottavasti onnistutaan kokkaamaan niitä sitte kotonaki :) Mutta elämä ei siis todellakaan oo ollu hassumpaa viimesimpien viikkojen aikana. Tosin vielä helpommaksi elämisen tekisi jos monien länsimaisten miesten tavoin mullaki ois oma pieni thai-vaimo, joka tekis kaiken mun puolesta :D

Kambodza & Vietnam

Thailand

Blogin otsikko valehtelee. Enää en oo tuota vajaata 3000km oulusta vaan aika paljon enemmän, en nyt ehkä kuitenkaan uskalla veikata mitään, koska mun maantieteellinen tajuntani ei oo ihan vahvimmasta päästä. Mutta niin, asiaan. Lennot Pariisi-Lontoo, Lontoo-Mumbai ja Mumbai-Bangkok meni kaikki hyvin. Varsinki toi keskimmäinen oli erittäin mukava, kun koko matkan ajan mua viihdytti tyhmät hömppäkomediat mun omasta pikku tvstäni. En nukkunut mitenkään hyvin, mutta nukuin kuitenkin.

       Bangkokiin päästyäni oottelin reilun tunnin, että Henkanki kone saapu samalle maaperälle. Kentältä suunnattiin taksilla jo aiemmin varattuun hostelliin, jonnekkin päin Bangkokia. Seuraavana päivänä suunnattiinki jo heti aamusta bussiasemalle, mistä otettiin bussi Pattayaa kohti.  Oikeastaan ainut syy, miksei suunnattu suoraan tänne saarelle, ni oli Henkan likapyykkivuori, josta oli päästävä eroon :) Löydettiin ilman pidempiä etsintöjä kelpuutettava ja halpa motelli, missä sitte loppujen lopuksi yövyttiin yhden sijasta kaks yötä. (Pyykkien takaisin saaminen kestikin odotettua pidempään) Pari päivää kulutettiin syömällä, loikoilemalla rannalla ja käymällä hieronassa. Henkka otti Thai-hieronnan ( tai murjonnan....) ja mä tyydyin jalkahierontaan, tosin seki oli kyllä ajoittain melko kovakourasta. Hieroja vaan toisteli että relax relax, no miten voin rentoutua jos se tunkee peukalansa mun pohjelihaksen ja sääriluun väliin? ...vaikka ne hieronnat täällä halpoja onki, ni ei ehkä tartte mennä toistakertaa..

       Pattayalta siirryttiin taksi-bussi-taksi-vene yhdistelmällä Rayongin ja Bah Pehn kautta tänne Koh Sametin saarelle. Löydettiin meille majoitukseksi tämmöinen kiva pikku mökkeiröinen ihan meren tuntumasta. Aluksi varattiin 3 yötä, mutta myöhemmin päätettiin ottaa vielä 2 yötä lisää. Tää paikka on aivan ihana. Mukavan pikkuinen, ei takseja, jotka tööttäilee sun perään, ei liikaa kaupustelijoita. Just sopiva paikka laiskotteluun. Tää 5 päivää onki koostunut lähinnä auringossa loikoilusta, uimisesta, snorklailusta ja tietty syömisestä. Täydellistä, ku 50THB (noin 1e) voi saada täyttävän illallisen ;) Ja pitää myös mainita, ettei me ihan pelkästään oo laiskoteltu, ollaan käyty aamuisin hölkkäämässä rantahietikolla, tehty pilatesta videon mukana, uitu ja käyty kävelyillä !

       Tänään laitettiin kampeet kasaan (tai siis mä laitoin omani ja jonku toisen kamat on vielä vaiheessa..) ja huomenaamulla ois toiveissa suunnata kohti Kambodzaa. Saa nähä keretäänkö sinne yhen päivän aikana... nii ja laittasin tähän kauheesti kivoja kuvia, mutta koska internet ja tää kone on päättäny liittoutua mua vastaan, ni kuvia voitte katsella täältä! 

     

kaikki hyvä loppuu aikanaan

aapua! Mun fiilikset on kertakaikkisen sekavat tällä hetkellä. Toisaalta oon jo ihan valmis vaihtaan maisemaa, mutta toisaalta taas voisin oikein hyvin jäädäkki. Mikäs täällä on ollessa, kaikki sujuu hyvin, enkä muista milloin, joku asia ois painanu suuremmin mieltä tai ahistanu. Suomielämään on aina kuulunu paljo enemmän "stressiä" (=pitää ajatella mitä millonki tekee ja hoitaa asioita) Vaikka uskon, että sillä, etten täällä tee mitään, ni voi olla aika suuri vaikutus elämän letkeyteen...  ootan kyllä jo sitä, että on jotain tekemistä, jotain muutaki ku jumittaa, makoilla riippumatossa tai lillua uima-altaassa. En siis oikeestaan tiiä, mitä mieltä lähöstäni oon. Tänään on kuitenki iltapäivän ollu vähä haikee fiilis, ku ollaan Marien ja poikien kans pulikoitu uima-altaassa kaatosateessa, laitettu ruokaa, katottu 24sta ja pelleilty niin että pojilla lähti melkeen järki. En ois ehkä tänne lähtiessa uskonu, miten hyviä kavereita meistä Marien kans tän vuoden aikana kerkes tulla. 12-vuotias on just sopivan ikänen, että sen kans voi tehä kaikkea hullua. Ihan sama mitä mä Marielle ehotan ni se on jutussa mukana, olipa kyse sitte sen naaman suklaalla kuorruttamisesta, vesisodasta keittiössä tai spaidermänhypyistä kivilattialle... Tuun kaipaamaan meiän päättömiä juttuja! 

         Syötiin tänään koko perheen voimin kunnon illallinen, joka oltiin Marien kans valmistettu. Aperitiiviksi erilaisia sipsejä, pähkinöitä ja shampanjaa, alkuruuaksi avokaadoja, pääruuaksi ite tehtyjä hampurilaisia (leivottiin jopa sämpylätki!!)  kera herkkutäytteiden, jälkkäriksi syötiin sitte faissellea ja omenacompottia. Oli kiva, ku syötiin kaikki yhessä mun vikan illan kunniaksi. Tulee mulla näitä muitanki, ku Mariea ikävä. Sanosin, että vaikka välillä hermot on meinannukki mennä 15-vuotiaan laiskimuksen, tai hermoheikon hostäidin kanssa, ni parempaa hostperhettä en ois voinu toivoa täksivuodeksi. Toivottavasti onnistun pitämään edes jollain lailla yhteyttä tähän perheeseen :) Illallisella sitte jaettiin mulle palkinnot; sain ainakin kasvis-, kastike-, pitsa-, hampurilais-, tonnikala- ja jauhelihapalkinnon :D niin siis nuita ruokalajeja/lisukkeita siis oon laittanu parhaiten näitten kaikista aupaireista. Jee :D...nii ja tulin iloseksi, ku kuulin, että tän perheen mummu oli kehunu mua Marien juhlien jälkeen ja lähettäny terveiset et oon aina tervetullu sen luokse kyläileen etelä-Ranskaan. ...ihmettelin toki vähä, koska juhlia edeltävänä iltana käytiin aika kiivaita keskusteluita ruokapöydässä siitä, että onko mulla tarpeeksi hyvät perusteet olla syömättä lihaa ja mun uskonnottomuudesta jne... luulin että se mummu vihais mua, mutta ilmeisesti kuitenki tein mun ihan päinvastasilla mielipiteillä siihen jonkintason vaikutuksen. Huvittavaa.

          Viimesten päivien HULLUJEN helteiden takia (reilusti yli 30 varjossa) pakkailut ja siivoilut on jääny vähä viimetinkaan. Nytki mun pitäs ehkä olla siivoomassa mun huonetta jos aion nukkua tänä yönä....(kellohan on jo 1) Oon kuitenki saanu aikalailla pakattua jo, vaikka suurinosa ajasta onki menny uima-altaassa. Ei täällä oikeesti oo kyenny tekeen mitään, ku sisälläki on melkeen 30. Kivitalo on kivan viilee siihen asti kunnes se kuumenee ku uuni.....Aattelin kuitenki saaha ennen nukkumaan menoa siivottua mun huonee, että huomenna ei tuu sit kiirettä. En oikeestikkaan voi käsittää et huomenna (tai oikeestaan jo tänään) lähen täältä pois... Oon oppinu tän vuoden aikan niin paljo, niin kielellisesti, itestäni, myös muista ja ylipäätänsä elämästä. En tiiä epäröinkö ees missään vaiheessa, että lähenkö vuodeksi ulkomaille vai en, mutta en kyllä oo hetkeäkään katunu mun päätöstä. Tää vuosi on ollu ihan uskomaton kokemus ja oon tutustunu huippuihin ihmisiin. Mutta niinku sanotaan, ni kaikki hyvä loppuu aikanaan ja nyt on aika lähtä uusia seikkailuja kohti. Ja vaikka jumittaminen onki erittäin mukavaa, ni elämässä ei voi jumittaa liikaa. Täytyy mennä eteenpäin, että voi oppia ja nähä enemmän. Mun on aika siis kiittää ja kumartaa, merci et au revoir! Mulla tulee ikävä ranskavuotta ja ranskavuoden ihmisiä. <3

       

viimestä viiään

Oikeesti mun pitäs olla jo menossa kohti postia mun liikaa painavien vaatteiden ja kirjojen kanssa, mutta aattelin kuitenki nopeesti kertoo, että viimenen viikonloppu täällä patonkimaassa meni tosi mukavasti. Jumitettiin ennätysmääriä, mm. koko pe-la yö seinen varrella, lauantaina juhannuspiknikin merkeissä + vähän lisää seinen rannalla ja sunnuntaina sitte puistossa, synttäri-illallisella ja jazz-menoissa. Ehkä kerkeen vielä ennen huomista kirjotella vähä pakkaus- ja lähtöfiiliksiä, ehkä.

c'est la vie man

Fiilikset on kyllä nii kummalliset just nyt. Oon koko ajan aatellu, (tai ainaki yrittäny aivopestä itteeni) ettei mulla tuu ikävä tätä perhettä kummemmin, mutta.... sitte ku mietin uudestaan ni en oliskaan siitä enää niin varma, esim tänään ku juostiin taloa ylös alas toistemme perässä vesipullojen ja astiapyyhkeiden kans ja yritettiin kastella toisiamme, ku meidän ois pitäny kuivata astioita, tai ku Marie lukitsi mun huoneen oven, piilotti avaimen ja mä kostoksi piilotin suklaakakun christophen sänkyyn.. nii väistämättä tajuan, että vaikka toisaalta en jaksais tämmöstä "vieraitten" nurkissa asumista enää ainakaan kokonaista toista vuotta, ni mulla tulee kyllä hirvee ikävä elämää täällä. Toisaalta kaikki hyvähän aina loppuu aikanaan ja tilalle tulee jotain uutta ja vielä hyvempää, eikönii?

         Eilen oltiin päivällä kirjaostoksilla ja vähä samoilemassa pariisissa ku oli Fête de la musique, eli juhla joka järjestetään täällä ja monessa muussa kaupungissa ja maassa aina 21.6 joka kesä. Ideana siis on että ympärikaupunkia on paljo erilaisia musiikkitapahtumia ja kuka vaan voi mennä kadulle musisoimaan. Päivällä ei kyllä pahemmin näkyny mitään menoja, mutta sitte ku illalla töitten jälkeen lähettiin uusintakierrokselle ni meno oliki jo aivan toine. Käveltiin paljon ja jumitettiin. Junia kotiin meni koko yön ni kerranki oli mahollisuus jumittaa vähän pidempään, muttei kuitenkaan ihan aamuun asti, mutta miten sitten kävikään. Taiettiin olla kotona kuudelta.... onhan se toki vajaan tunnin aikasemmin ku yleensä :D hyvä me! mut hauskaa oli ei voi valittaa. Ja tähä täytyy vaan lisätä, että Pariisiki on yllättävän pieni paikka! 

         Tänään sitte pirteänä reilun 3 tunnin aamu-unien jälkeen heräsin tekeen keskiviikon siivous"urakkaa". Olin melkeempä tehokkaampi, ku normaalisti. Suoriuduin kaikesta plus aamupalasta 45minuutissa, ja siihen aamupalana meni ainaki 20min..... Olin suunnitellut, että lounaan jälkeen menisin päiväunille, mutta eipä mua sitte päivällä enää väsyttänykkään. Leivottiin Marien kanssa ja siinäpä se päivä sitte oikeestaan meniki... yleensä aina keskiviikkosin jossain vaiheessa mulla on tosi tylsää, mutta tänään oli tosi kiva päivä, hyvä niin, koska tää oli viimenen kokonainen keskiviikko. Jäljellä on enää yksi jokaista arkipäivää täällä ranskankotona. En halua lähtä vielä :S Viimesyksynä, kun lähti suomesta ni tiesi kuitenki palaavansa sinne ennemmin tai myöhemmin, mutta täältä lähteminen on paljo lopullisempaa, vaikka jonain päivänä palaiski Pariisiin, ni ei se oo enää kuitenkaan ihan sama asia, ku on eri ihmiset... ja tuskin tuun koskaan enää mun ranskaperheen kanssa asumaan. mutta c'est la vie maaan!

Profession de foi de Marie

 Ääh en tiiä miks kuvanlaatu menee ihan kamalaksi, ku kuvat laittaa tänne blogiin... no siristelkää vähä silmiä nii, että huomaa pientä sumeutta! Kuvat on siis sunnuntailta, Marien profession de foi -juhlasta, joka on uskonnollinen juhla, jota katolilaiset viettää 11-12vuotiaana. Juhlan idea on, että ton tapahtuman jälkeen lapset päättää itse, mihin ne uskoo. 

          Juhlapäivä alko aikasin aamulla (tai no ainaki mulle se oli aikasin....), ku alettiin valmistella lounaalle ruokia, tai no mä valmistelin ruokia ja Valérie ja Pitou sääti kaikkea muuta. Puol 11 alko sitte messu tuossa meiän lähikirkossa, jonne lähdettiin "hyvissä ajoin" (eli juosten 5min ennen messun alkua), että saadaan hyvät paikat. Oli ihan hauska käydä kattoo vähä millanen meno täkäläisten kirkossa on, tää perhe ku kuitenki käy siellä joka sunnuntaina :) Jumalanpalveluksessa oli ihan rento meno, tyypit taputti virsien tahdissa, anto aploodeja välissä, papin "saarna" oli pikemminki hauska puhe, ihmiset naureskeli välillä,  ja pikkulapset juoksenteli pitkin kirkkoa. Vähä eri meniniki ku mihin jossain koulun joulu/kevätkirkoissa on tottunu. 

          Kirkon jälkeen vieraat tuli tänne meille ja lounastettiin pitkän kaavan mukaisesti reilut 4tuntia. Vieraat ja perhe yhteenlaskettuna meitä oli melkeen 50, joten voitte vaan kuvitella, sitä ruuan, viinien ja ennenkaikkea astioiden paljoutta, ku jokaiselle tietty oli oma lasi valko-, puna- ja kuohuviinille ja tietty vedelle ja oma lautanen jokaiselle ruokalajille :) Lounaaseen kuului tietenkin aperitiiviherkut, alkusalaatti, alkupala, pääruoka, juustot, jälkiruuat ja loppukahvit. Vietin aika paljon aikaa keittiössä, että kotiväki sai rauhassa juhlia tuota Marien tärkeää päivää, mutta ei se oikeastaan haitannu, ehin silti seurustella vähä kaikkien kanssa ja syödä liianki hyvin.  Ruokailu suju kuitenki tosi leppoisasti ja juhlat meni mukavasti. Marie oli suureen päiväänsä tyytyväinen ja niin tuntui olevan kaikki muutkin. Oli hauska kokea vielä tämmöset perinteiset perhejuhlat ennen ku tää vuosi on ohi. Kieltämättä melkeen 12h juhlapäivä oli itsekullekkin hiukan rankka, mutta mukavaa oli :)

        Tänään sitte oli aamusta koulua, minkä jälkeen kävin lunastaan joululahjasushiateriani. Oli ihan hyvää jos en miettiny, et se kala oli rakaa.... kiitos märtsiboini<3 Iltapäivä sitte kulutettiin yrittäen shoppaille ja riehuen sovituskopeissa :D Kotona imuroin  sitte tvkammion ja lämmitin eilisiä jämiä ruuaksi. helppoa! Syönnin jälkeen käytiin sitte pitkästä aikaa pumppaileen Ranen kanssa :) Nyt onki sitte enää 9yötä jälellä täällä ranskankodissa, kai tätäki paikkaa ja näitä ihmisiä tulee aika ikävä <3